RIMOWAN JUNKERS F13:N SENSAATIOMAINEN ENSILENTO
SVEITSIN ALPEILLA

Junkers F13:n paluuseen tähtäävä projekti huipentui vihdoin 15. syyskuuta 2016: Lähes sata vuotta "kaikkien matkustajakoneiden esiäidin" käyttöönoton jälkeen koettiin replican legendaarinen, virallinen ensilento Sveitsin Dübendorfissa. Koneen noustessa ilmaan projektinimestä "RIMOWA F13" tuli todellinen Junkers F13, joka jatkaa nimellään visionääri Hugo Junkersin perintöä.

Lentokone pysäköi tyylikkäästi Dübendorfin lentokentälle, joka oli aikoinaan Zürichin ensimmäinen lentoasema. Yleisöä oli tullut ympäri maailmaa katsomaan "Annelise 2:ta". Se on saanut nimensä yhdeltä ensimmäisistä Junkers F13 -lentokoneista. Junkers F13:n replica ei ole minkä tahansa museokoneen jäljitelmä. Kyseessä oli maailman ensimmäinen kokonaan metallista valmistettu matkustajakone, joka on sukupolvien ajan innoittanut lentokoneenrakentajia. Samalla se on nykyaikaisen matkustajalentoliikenteen pioneeri. Alkuperäinen lentokone saavutti 6750 metrin korkeusennätyksen jo 13. syyskuuta 1919. Se oli tuolloin uskomaton suoritus.


NOUSU

RIMOWAn Junkers F13 rullasi pehmeästi ja nousi sulavasti ilmaan vain 200 metrin lähtökiidon jälkeen. Sen konepellin kätköissä on 450 hevosvoimaa, jotka antavat sille 176 km/h matkanopeuden. Lentokentän kuvaruuduilla näkyi reaaliaikaista kuvaa ohjaamosta. Kojelautaa katsoessaan yleisö tunsi siirtyvänsä menneisyyteen ja ihmetteli, miten vähällä tekniikalla tuohon aikaan lennettiin. Replicassa on kyllä huomattavasti enemmän teknisiä varusteita kuin historiallisen Junkers F13:n ohjaamossa, mutta nykyaikaisiin suihkukoneisiin verrattuna siinä on kuitenkin niukasti laitteita eikä lasista ohjaamoa.

RIMOWAn Junkers F13 välitti samaa vapauden tunnetta kuin sen esikuva sata vuotta sitten. Avoimessa ohjaamossa istuivat koelentäjä Oliver Bachmann seuranaan RIMOWAn toimitusjohtaja Dieter Morszeck, joka on ollut yksityislentäjä jo 34 vuotta. Toisessa kamerassa näkyivät koelentäjän harjaantuneet otteet, joilla hän ohjasi konetta turvallisesti. Laskeutuminen sujui yhtä hienosti kuin nousukin. Junkers F13 laskeutui sulavasti takaisin maan pinnalle ja sai raikuvat aplodit. Ohjaamosta noustessaan Dieter Morszeck kommentoi ylpeänä ja ihastuksissaan: "Unelmani on toteutunut. Junkers F13 on taas ilmassa, ja sain kokea virallisen ensilennon miehistön jäsenenä lähietäisyydeltä! Tämän parempaa ei voisi olla."

SYNTYHISTORIA

Ideasta neitsytlentoon tarvittiin seitsemän vuotta tutkimusta, suunnittelua ja lupia. Tämän mittaluokan projektiin tarvittiin kolme vahvaa kumppania, jotka yhdistivät voimansa: JU-Air, historiallisen ilmailun ystävien yhdistys (VFL) ja RIMOWA. Aloite tuli VFL:ltä, ja yhdessä työryhmä lähti matkalle ilmailun historiaan. Saksalainen yrittäjä, insinööri ja visionääri Hugo Junkers antoi lentokoneen rakentamisesta toimeksiannon vuonna 1919. Ensimmäistä vapaasti kantavaa kokometallista duralumiinilentokonetta rakennettiin Junkersin Dessaun tehtailla vuoteen 1933 saakka. Kölniläinen yrittäjä Dieter Morszeck, jonka isä kehitti yli 60 vuotta sitten matkalaukun samasta materiaalista, tunsi yhteyttä Hugo Junkersin projektiin ja tuki siksi ensimmäisen uuden lentokykyisen F13:n rakentamista. "Hugo Junkers oli ensimmäinen, joka käytti duralumiinia lentokoneen rakentamisessa. Junkers-lentokoneiden ja RIMOWAn matkalaukkujen uritetuista levyistä tuli niiden tunnusmerkki kaikkialla maailmassa", Dieter Morszeck kommentoi. "Siksi seurasin ja tuin lentokykyisen F13:n rakentamista. Halusin palauttaa maailmalle tärkeän kulttuuriarvon – joka ei ole museossa vaan siellä minne se kuuluukin: ilmassa."

Junkers F13-lentokoneen rakentamisen parissa ahersi kuukausikaupalla kokonainen yritystiimi, johon kuuluivat Kälin Aero Technologies, MSW Aviation, Naef Flugmotoren AG, AeroFEM GmbH ja JU- AIR. RIMOWA:n F13-tiimi tutki rakennuspiirroksia monien maiden arkistoissa. Erityisen arvokkaaksi osoittautui Pariisin ilmailumuseossa Le Bourget'ssa oleva Junkers JL6. Se mitattiin laserilla, jotta saadut tiedot voitiin siirtää huippumoderniin 3D-rakennusohjelmistoon.


TIEDOT

Junkers F13 rakennettiin Schwarzwaldissa, ja se vaati 12 000 rakennustuntia. Alasiipisessä lentokoneessa on avoin ohjaamo ja 2 600 osaa. Sitä pitää koossa yli 35 000 niittiä. Koneen maalaukseen tarvittiin 60 kiloa maalia. Historiallisen replican 9-sylinterinen tähtimoottori on Pratt & Whitney Wasp Junior R985, jossa on tehoa 450 hevosvoimaa. Ylellinen sisustus on aitoa nahkaa.

Kone on tarkoitus rekisteröidä vielä vuoden 2016 aikana. Lisätietoja Junkers F13 -lentokoneesta on sivulla www.junkersf13.de